Stam1na - Viimeinen Atlantis
En ole tainnut törmätä elinaikanani yhtä hypetettyyn albumiin, kuin Stam1nan Viimeinen Atlantis. Tuo hype nosti odotukset aivan liian korkeuksiin ja levyn ilmestyttyä odotusten ollessa aivan maksimilukemilla se melkein myös tuhosi albumin. Aluksi oli todella loistavasti toiminut
viimeinenatlantis.fi-sivusto, jolla viritettiin kuulijat levyn teemoihin ja avattiin myös erilaisilla tehtävillä tuota teemaa. Sitten tuli Inferno ja kehui levyä tärkeimmäksi levyksi tässä ajassa ja lopulta: ”Hitto, tämähän on kova, kovinta pitkään aikaan! Helvetti, tämän vuosituhannen kovin suomenkielinen levy! Kovin koskaan! Kaikkien on kuultava tämä! Kaikkien on kuunneltava tämä!” ja lopulta HS kerkesi vielä antaa täydet 5 tähteä ennen julkaisua.
Odotin jotain aivan mullistavaa, mutta sitten tuli levy postista ja petyin, en vielä ensikuuntelun jälkeen, mutta mitä enemmän kuuntelin, sitä enemmän alkoi ärsyttämään. Ajattelin, että "joo-o älyttömän hieno tarina ja muutenkin kokonaisuus on aivan loistava, ei löydy vielä yhtään heikkoa raitaa. Jäteputkiaivoista Kaikalle pointsit, törkeän kova veto! Mutta se jokin puuttuu, luvattiin dynaamiikkaa, rosoisuutta ja "livemeininkiä", mutta missä ne ovat? Eipä löydy ainakaan Stam1nan Viimeiseltä Atlantikselta. Niinjoo, ja tuo kitarasoundi on vaan niin munaton." Eniten pisti ärsyttämään varsinkin nuo petetyt lupaukset ja kitarasoundi.
No kuuntelin ja kuuntelin, pikkuhiljaa aloin oivaltamaan, että nyt on kyseessä todella loistavaa kamaa, pääsin yli kitarasoundista, eikä se enää häirinnyt yhtään ja paskat mistään Hyrden petetyistä lupauksista, kun levy toimii näinkin loistavasti. Levyn mahtavuuden voisi melkein tiivistää kertosäkeisiin, levyn jokaisessa biisissä(introna toimivaa S.O.S:ää tietysti lukuunottamatta) on niin tappavan tehokkaat kertosäkeet, että oksat pois!
Toinen asia on tietysti itse tarina, joka on todella karu ja paikoin todella karusti myös tulkittu, Hyrde pistää kyllä nyt parastaan, mutta vitti Kaikan ja FM2000:sta tutun Rotan huutokuoro sekä myös Kaikan omat syvät murinat tuovat asiat ihmisten korviin niin voimakkaasti, ettei levyllä käsiteltävien asioiden tärkeyttä voi ohittaa ajattelematta niitä edes hieman.
Kolmas asia on kokonaisuus, jokainen biisi on hienoa jatkumoa aina edelliselle, samalla jokaisen biisin toimien myös kokonaisuudesta irroitettuna myös mainiosti(tosin Elämän tarkoituksesta en nyt niin paljoa välitä). Hienoimpina biiseinä nostaisin jo mainitun
Jäteputkiaivot,
Piste, jolta ei ollut paluuta ja
Eloonjäänyt, jonka nostan Stam1nan koko uran-biiseistä helposti top-3:een. Erityismaininta myös levyn päättävälle
Viimeinen Atlantis-veisulle, jossa Stam1na esittelee hieman uutta puolta itsestään ja Hyrde laulaa puhtaasti koko biisin! Vitska, jos Hyrde vetäisi joskun tuon biisin livenä puhtaasti<33(sitä tuskin ei tule tapahtumaan, tai jos tapahtuu niin se tuskin on kaunista kuultavaa).
Onneksi suomalaiset ovat löytäneet tämän levyn myös kauppojen levyhyllyiltä, josta todisteena HIM:in hakkaaminen Suomen virallisella albumilistalla, albumilistan ykkössija ja platinarajan rikkoutuminen. Stam1na nostaa kyllä itsensä omissa silmissäni lopullisesti kovimmaksi suomalaiseksi bändiksi tällä hetkellä.
5-/5